Genreanalyysitehtävä Riku

Elokuvat: Raising Arizona ja Dr. Strangelove

Se mitä muistan Raising Arizonasta on että kuvien kesto oli melko lyhyttä ja kuvaus oli aika villiä. Siinä sekoitettiin paljon eri lajityypeille ominaista kuvausta keskenään. Oli sekä rauhallista jalustalta kuvattua kuvaa että käsivaralta kuvattua villiä kuvaa. Paljon eri kuvakulmia. Käytettiin mm. nopeutettuja ajoja joita voisi nähdä kauhugenren elokuvissa. Ei ollut koko elokuvan kestävää yhtä kuvaustyyliä. (ainakana sen pätkän mitä siitä katsoimme). Tämä villi tapa kuvata kuvasti varmaankin päähenkilöiden villiä elämää.

Dr. Strangelovessa kuvaus oli melko rauhallista ja hillittyä. Käsivaraa käytettiin sotimis kohtauksissa ja lentokoneen sisällä. Sotahuoneessa kuvattiin pelkästään jalustalta ja pääosin paikallaan olevalla kameralla. Hullun kenraalin hulluutta ja sitä että hän toimi yksin tuettiin kuvaamalla häntä laajassa kuvassa missä hän näkyy yksin isossa huoneessa. Yksi monologi kuvattiin vielä alakulmasta, lähikuvasta missä kamera oli vinossa. Lentokoneessa kuvattiin luonnollisesti lähikuvia, koska siellä on ahdasta, ja lentokoneen heilumista korostettiin käsivarakuvauksella. Elokuvassa oli muutamia tarkkaan valittuja nopeita zoomeja lentokoneen instrumentteihin, silloin kun ne liittyivät olennaisesti tarinaan. Sotahuoneesta näytettiin välillä laajaa kuvaa missä näkyi kaikki kenraalit pyöreän pöydän äärellä ja taustalla kartta missä pommittajat lähenivät kohteitaan. Tämä kuva jäi itselle jotenkin mieleen koko tilanteen koomisuudesta.

Komediassa voi mielestäni käyttää montaa eri kuvaustyyliä, mutta se mikä EI yleensä ole tyypillistä on hienovarainen ja tarkkaan mietitty/rauhallinen kuvaus. Eli yleensä koomisuutta vahvistetaan jotenkin oudolla/hämmentävällä kuvaustyylillä. Yleensä komediassa riittää kun kamera on staattinen ”tarkkailija” ja antaa sisällön puhua puolestaan. Koomisutta voi sitten vahvistaa kuvakulmilla, kuvapareilla jotka liittyvät vitsiin, kuvakokojen kontrastilla (pieni ihminen suuressa tilassa) yms yms.

- Riku