Genreanalyysitehtävä Riku

Elokuvat: Raising Arizona ja Dr. Strangelove

Se mitä muistan Raising Arizonasta on että kuvien kesto oli melko lyhyttä ja kuvaus oli aika villiä. Siinä sekoitettiin paljon eri lajityypeille ominaista kuvausta keskenään. Oli sekä rauhallista jalustalta kuvattua kuvaa että käsivaralta kuvattua villiä kuvaa. Paljon eri kuvakulmia. Käytettiin mm. nopeutettuja ajoja joita voisi nähdä kauhugenren elokuvissa. Ei ollut koko elokuvan kestävää yhtä kuvaustyyliä. (ainakana sen pätkän mitä siitä katsoimme). Tämä villi tapa kuvata kuvasti varmaankin päähenkilöiden villiä elämää.

Dr. Strangelovessa kuvaus oli melko rauhallista ja hillittyä. Käsivaraa käytettiin sotimis kohtauksissa ja lentokoneen sisällä. Sotahuoneessa kuvattiin pelkästään jalustalta ja pääosin paikallaan olevalla kameralla. Hullun kenraalin hulluutta ja sitä että hän toimi yksin tuettiin kuvaamalla häntä laajassa kuvassa missä hän näkyy yksin isossa huoneessa. Yksi monologi kuvattiin vielä alakulmasta, lähikuvasta missä kamera oli vinossa. Lentokoneessa kuvattiin luonnollisesti lähikuvia, koska siellä on ahdasta, ja lentokoneen heilumista korostettiin käsivarakuvauksella. Elokuvassa oli muutamia tarkkaan valittuja nopeita zoomeja lentokoneen instrumentteihin, silloin kun ne liittyivät olennaisesti tarinaan. Sotahuoneesta näytettiin välillä laajaa kuvaa missä näkyi kaikki kenraalit pyöreän pöydän äärellä ja taustalla kartta missä pommittajat lähenivät kohteitaan. Tämä kuva jäi itselle jotenkin mieleen koko tilanteen koomisuudesta.

Komediassa voi mielestäni käyttää montaa eri kuvaustyyliä, mutta se mikä EI yleensä ole tyypillistä on hienovarainen ja tarkkaan mietitty/rauhallinen kuvaus. Eli yleensä koomisuutta vahvistetaan jotenkin oudolla/hämmentävällä kuvaustyylillä. Yleensä komediassa riittää kun kamera on staattinen ”tarkkailija” ja antaa sisällön puhua puolestaan. Koomisutta voi sitten vahvistaa kuvakulmilla, kuvapareilla jotka liittyvät vitsiin, kuvakokojen kontrastilla (pieni ihminen suuressa tilassa) yms yms.

- Riku

JANIN GENREVERTAILU, TUOTANTOPÄÄLLIKÖN NÄKÖKULMA

Elokuvat, jotka katsoin, olivat Raising Arizona ja Noin Seitsemän Veljestä. Raising Arizona on kuvattu suurelta osin Scottsdalen kaupungin lähiöissä. Amerikkalaisen jalkapallon otot Arizonan osavaltion Yliopiston kentällä, Sun Devil Stadionilla. Kohtaus, jossa Hi ja Eddie pakenevat Hi:n tekemän ryöstön jälkeen pitkin lähiön katuja dobermannit ja ammuskelevat poliisit perässä, on kuvattu Hallcraftin lähiössä. Joitakin kohtauksia on kuvattu mm. Arizonan Tempessä. Picnic-kohtaus on kuvattu Lost Dutchman State Parkissa, Arizonassa. Noin Seitsemän veljeksen metsä- ja maaseutukohtaukset on kuvattu Hauholla Hämeessä. Linnanherran linnaksi on lavastettu sekä Suomenlinna että Olavinlinna. Kohtauksissa tapahtumapaikat vaihtuvat jatkuvana virtana, joten kuvauksissa on pitänyt kuvata kronologisesti ajatellen koko käsikirjoituksen pituudelta jokaisessa kuvauspaikassa. Tuotannollisesti tämä on onnistunut kohtuullisen helposti, koska tapahtuma-aika, paikat ja roolihenkilöt pysyvät samanlaisina alusta loppuun. Raising Arizonan puvustus kattaa enimmäkseen tavallisen kadunmiehen farkkuja t-paitoineen, vankiasusteet ja poliisin univormuja. Lähteiden mukaan kuvauspaikkoina toimivat todellakin oikeat Arizonan maastot ja kaupungit eikä esim. Hollywoodin studioiden lavastetut lähiöt. Puvustuksessa Noin Seitsemässä Veljeksessä on pyritty mallintamaan Robin Hood-elokuvista tuttuja asuja. Miehet sukkahousuissa sekä Robin Hoodille tunnusomaisessa lakissa ja neidot uumalta kireissä, hameen osalta pallomaisissa, laajoissa mekoissa. Haasteita kuvauksissa on varmastikin tuonut eläinten saaminen toimimaan kuten ohjaaja haluaa. Noin Seitsemässä Veljeksessä käytettiin paljon hevosia, Raising Arizonassa eläinten käyttö jää muistaakseni doberman-koirien käyttöön takaa-ajokohtauksessa pitkin öisiä katuja ja taloja. Kuvausryhmän siirtyminen kalustoineen on varmasti ollut haastavaa niin USA:ssa kuin Suomessakin. Kummankin elokuvan kuvauspaikat sijaitsevat melko etäällä toisistaan. Raising Arizonan kohtaukset eri kuvauspaikoissa eivät liity niinkään toisiinsa, mutta Noin Seitsemän Veljeksen kohtauksissa on täytynyt pyrkiä saamaan katsojalle illuusio siitä, että linna ja miljöö on sama, vaikka kuvaukset on tehty täysin eri ympäristöissä. Jos Raising Arizonan pitäisi olla komediallinen elokuva, niin sitä en siitä löytänyt. Näyttelijäntyö jää valitettavan keskinkertaiseksi ja tarina kovin valjuksi. Näyttelijät tekevät joltiseenkin keskinkertaisen työn. Hauskuutta on pyritty saamaan osin pelkällä kovalla huutamisella, joka tuntuu olevan hivenen tunnusomaista amerikkalaisissa komedioissa, (vertaa esim. Delta-Jengi.) Sitä vastoin Noin Seitsemän Veljestä sisältää tuotantoryhmän ja näyttelijäkaartin, joka on erityisen kunnostautunut komedioiden tekemisessä. Joissakin arvioissa tätä elokuvaa on arvioitu Spede-tuotannon keskinkertaisuudeksi, mutta mielestäni tämä elokuva kuuluu ehdottomasti koko kotimaisen komediagenren huippuihin. Näyttelijöiden vuorosanat on kirjoitettu heille tunnusomaiseen muotoon. Roolitus on onnistunut mielestäni huomattavasti paremmin Noin Seitsemässä Veljeksessä. Musiikki elokuvissa eroaa täysin. Raising Arizonan musiikki ei jäänyt sen kummemmin mieleen ja koostui osin hajanaisista eri esittäjien kappaleista sekä traditionaalisista lauluista ja Beethovenin 9. sinfonian oodista ilolle. Noin Seitsemään Veljekseen Jaakko Salo sävelsi musiikin varta vasten. Elokuvassa pienessä roolissa on Danny, jonka esittämä Seitsemän kertaa seitsemän jäi yhtenä 60-luvun hittinä kotimaiseen musiikkistoriaan. Kappaleen sanat eroavat elokuvassa levytysversiosta, mutta yhtä kaikki, hitti oli valmis. Komedian tulisi mielestäni olla naurattava, tai ainakin hymyn nostattava. Valitettavasti Raising Arizonan katsominen pitkästytti ja ärsytti minua. Huumoria en siitä saanut irti juuri ollenkaan. Noin Seitsemän Veljeksen olen katsonut useamman kerran ja se jaksaa aina vain olla yhtä hauska.

Tonin / Äänisuunnittelijan palaute.

1.Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?

Työskentely alkutuotannossa oli yhtä kaaosta. Kuvausten aikana ryhmä henki löytyi.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?
Aina voi parantaa eikä tämäkään projekti varmasti vastannut kaikkia tavoitteita. Hyvät äänet on kyllä kasassa sitä ei voi kieltää, mutta alkutuotannossa olisi pitänyt olla paremmin mukana.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?
Ennakko käsitys äänittäjän roolissa oli juuri sellaista kuin luulin. Yllätyin miten laaja skaala ääniä voidaan tarvita näinkin pieneen projektiin.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
- Ennakkosuunnittelu on osaltaan helkutin suuri ja se kannattaa tehdä kunnolla.

- Jos alkutuotanto menee päin puuta on töitä enemmän loppua kohden.
- Jos ryhmähenki on kunnossa koko projekti on kunnossa. Tärkeintähän ei ole tekeminen vaan oppiminen ja koko projekti.

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti? 

Projekti työ on ollut omalla tavalla stressaava, haastava mutta myös helkutin mahtavaa.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?

Opettajan roolia fiktioprojektissa ei oikein voi kehittää. Opettaja on ollut mukana hyvin paljon ja ehkä myös lopussa näkyy hänen käden jälki.

Janin / Tuotantopäällikön palaute

1.Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?
Työskentely sujui suht aikataulun mukaisesti. Tosin aika yksilöpainotteisesti eikä

ryhmähenkeä juuri löytynyt kuin vasta jälkituotantovaiheessa.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?
Jättäydyin tarkoituksella sivuun esituotantovaiheessa, enkä yrittänyt jatkuvasti pommittaa omilla mielipiteilläni ohjaajan/kuvaajan käsikirjoitustyöskentelyä.
Kuvauksissa ja äänityksissä pyrin olemaan satakympillä mukana.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?
Varsinaiseen tuotantopäällikön rooliin on vaikea mukautua näin pienimuotoisessa produktiossa. Kuvauksissa pärjäsimme pienellä tuotantoryhmällä. Ei suuremmin mielipidettä tähän asiaan.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
- Ennakkosuunnitteluun on panostettava

- Ryhmässä on löydyttävä hyvä työmoraali
- Jokaisen tulee osata omat työtehtävät niin, ettei tarvita paikkaajia.

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti?
Kärsivällisyydelle on ollut tarvetta.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?
Nykyinen rooli on ollut melko onnistunut. Tarvittaessa olemme saaneet hyviä

ideoita ja sopivassa määrin tuuppausta projektissa eteenpäin.

Making Of

Janin tekemä making of löytyy nyt elokuvasta sivulta.

- Riku

4. ja viimeinen kuvauspäivä

Viimeinen kuvauspäivä kakkoskoululla opettajanhuoneen takaovella. Kuvat Jan Kallas:

Sannan / ohjaajan palaute

1. Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?
Työskentely oli sujuvaa ja yhteishenki oli hyvä.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?
Harmittaa, etten pystynyt olemaan koko ajan 100%:sen mukana projektissa.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?
Ohjaajan rooli oli haastavampi kuin osasin kuvitella. Olen tottunut kysymään muiden mielipidettä ja toimimaan yhdessä, vaikeutta tuotti, kun pitikin osata itse päättää isojakin asioita. Samalla stressasi osaanko ohjata elokuvasta hauskan, komedia ei ollut ykkössuosikki genreni tähän tehtävään.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.
-Kunnon suunnitelma ja käsikirjoitus valmiina päässä/paperilla
-Kuvaus paikat ja aika tiedossa näyttelijöillä ja tekijöillä
-Varmistaa, että kameran asetukset, äänen otto yms on kunnossa

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti?
Hieman hidastempoista, uutta ja haastavaa.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?
Opettaja oli hyvin mukana, mutta voisi olla vielä enemmän mukana neuvomassa ja auttamassa.
Tietenki oli hyvä, että joutui itse pohtimaan ja miettimään ongelmiin ratkaisuja.

Riku palaute kuvausvaiheen jälkeen

1. Millaista oli ryhmänne työskentely, vastasiko se ryhmätyölle asetettuja tavoitteita?

Ihan perus ok. Tosin jos oikeasti tehdään elokuvia niin varmaan kaikkien pitäisi olla vieläkin enemmän tekemisessä mukana.

2. Millaista oli oma työskentelysi, vastasiko se omiin ja muiden tavoitteisiin?

Hoidin kuvaamisen ja pyrin katsomaan että kaikki mihin voin suinkin vaikuttaa tulee tehtyä niin hyvin kuin mahdollista.

3. Miten roolisi tehtävät vastasivat omaa ennakkokäsitystäsi, mikä yllätti roolissasi?

Minua yllätti se miten vaikeaa on pysyä pelkässä kuvaajan roolissa ilman että saa viimeistä sanaa lopputulokseen. Ryhmän ehdoilla kulkeminen oli monessa kohtaa vaikeaa koska olisi halunnut tehdä asiat omalla tavalla / toteuttaa omaa visiota.

4. Kerro kolme mielestäsi tärkeintä asiaa fiktioprojektista jotka olet oppinut ennakkotuotannon ja kuvausten aikana.

• kärsivällisyys, pitkäjänteisyys
• hyvä olla visio siitä mitä ollaan tekemässä
• projektin pitää olla merkityksellinen kaikille sitä tekeville

5. Millaista projektityöskentely on ollut tässä opintojaksossa yleisesti?

Vähän kankeaa, hidasta, epätehokasta ja epäfokusoitunutta... varmaankin koska tämä oli kaikille ensimmäinen tämmöinen projekti. Paljon on kehitettävää.

6. Miten opettajan roolia fiktioprojektissa voisi kehittää?

Opettajan esimerkki ja avustus valaistukseen ja äänitykseen yms. oli hyvä. Tuli jossain vaiheessa mieleen että voisi olla mielenkiintoista esim. tehdä puolen vuoden aikana pidempi elokuva opettajan johdolla (opettaja ohjaajana) ja oppilaat muissa rooleissa.. valmis elokuva julkaistaisiin kaupallisesti ja opettaja saisi osan tuotoista bonuksena? :-D

2. ja 3. kuvauspäivä

Toisena kuvauspäivänä kuvattiin koulun käytävällä lyhyt kohtaus. Raakaleikkauksen nähtyämme totesimme että edille pitää saada kuulokkeet päähän, joten päätimme kuvata tämän uudestaan seuraavana päivänä.. valoistakin tuli toisena päivänä paremmat..

Vasemmalle ekat ja oikealla tokan päivän valot

- Riku / Kuvaaja-leikkaaja

1. kuvauspäivä

Ensimmäiset kuvaukset ohi.. hyvin meni tosin olisin toivonut vähän enemmän diktaattorimaista otetta siihen.. mutta kaikki teki parhaansa ja saatiin jo toimiva raakaleikkauskin tehtyä. Vielä kaksi kuvauspäivää jäljellä, toinen käytäväkuvaus ja toinen ulkokuvaus.

- Riku / Kuvaaja (lisää ajatuksia jaksosta)


Kuvat: Jan Kallas